Olihan jännä peli juuri äsken! Huhhuh!

Kävin välillä kioskilla lettumaitoa ostamassa, siivoilin taloa ja pesin jopa saunankin. En voinut katsoa peliä ihan koko ajan, oli se niin jännä! Hyvä Suomi! Aivan huikea peli!

Mitäs meille? Olen ollut flunssan kourissa ja liikunta on ollut täysin pois ohjelmistosta. Harmittanut niin vietävästi, mutta kyllä se vaan niin on että kun on sairas niin silloin ei liikuta. Näinkin jääräpäinen sen tajuaa. Mutta nyt alkaa mennä pikkuhiljaa ohitse, tänään ei ollut enää kuumetta. Eiköhän se tästä.

Äitienpäiväkin oli ja meni. Ihana äitienpäivä. Mulla on kyllä niin ihana perhe ettei mitään rajaa.

Mun murut. Pelleilivät kuvanoton aikana ja pyysin että katsovat kameraan silmät auki, niin näinhän siinä sitten kävi... Mun mussukat.

Tänään on satanut ja paistanut.

Grillattiinkin tänään. Mun mies on aika hyvä grillauspuuhissa, eikö se olekin miesten bravuuri? Tein myös kasvisnyyttejä ja Janette teki salaatin. Illalla jääkiekon lomassa paistoin vielä lettuja, kanelilla maustettuna. Niinkuin isäni aina ruukasi tehdä. Ja sateen ropistessa ja ukkosen jyristessä syötiin porukalla lettuja pelin jälkeen. Henrin kavereitakin oli täällä ja kiva oli katsoa kun pojille maistui. Tällaisina päivinä tekisi mieli kiittää jotakin ja laittaa kädet kyynärpäitä myöten kiitollisuudesta ristiin. Onni on perhe yhdessä. Niin se vain on.

En ole paljon pihaa laitellut, joitakin kukkia laitellut ruukkuihin. Sammakot kuitenkin kävin päästämässä leikkimökistä ulos. Odottelen sen naistenhuoneen saapumista ja sen jälkeen vasta laittelen pihaa. Pitää siirtää mansikkamaa ja muutenkin hieman kasvimaata sen naistenhuoneen tieltä myllätä. Arvatkaapa onko joku innoissaan pihasaunasta? Tuskin maltan odottaa siellä saunomista!

Ja puput on kesästä innoissaan vaikka ukkosen aikana menivätkin mökkiin piiloon. Ovat jo kaivelleet kovasti käytäviä ja nauttivat selvästi ulkonaolosta ja runsaasta tilasta.

Nyt on parempi pistää nukkumaan, kello on jo vaikka mitä ja huomenna on kuitenkin työpäivä.

Kauniita unia sinulle ystäväni täältä Kellosta!

                                    -Jaana-

Makoilen sängyssä ja kello on hieman yli kaksi iltapäivällä. Kuumetta rapiat 38 ja vihdoinkin aikaa olla sairas. Kaksi päivää loppuviikosta tein töitä puolivaloilla, en ollut niin sairas että olisin ollut pois töistä, mutta tiesin että flunssa on tulossa. Eilen hain mieheni lentokentältä ja kotiin päästyäni annoin itselleni luvan sairastaa.

Olen yksin kotona. Mieheni on salibandyturnauksessa, Janette kaupungilla ja Henri lähti juuri parturiin. Henkilökohtaisen lääkärini (mieheni) ohje oli etten saa nousta ylös sängystä enkä tehdä yhtään mitään. Paistelin jauhelihapihvejä pojalleni, haalasin imurin odottamaan, vaihdoin petivaatteet, latasin kaikki koneet pesemään; olen melkein ollut tekemättä mitään. En siis haaveile mitään marttyyrin kruunua itselleni vaan olen yksinkertaisesti niitä ihmisiä jotka eivät osaa pitkään maata. Aina välillä kuuhkailen tekemässä jotakin ja sitten kaadun taas sänkyyn lepäilemään. Jokaisella omat konstinsa sairastaa.

Viime viikonloppuna miehelläni teki mieli jotain kivaa iltapalaksi ja löysin kaapista ruisleipäainespussin.

Enpäs ollutkaan pitkään aikaan leiponut ruisleipää kun itse niin vähän syön leipää, mutta onhan hyvää tuo uunituore leipä! Mieheni kanssa ollaan muuten ihastuttu Sorja-leipään. Vaikka ollaan "vähäleipäsiä" niin syödään aamulla aina yksi pala leipää puuron kanssa ja tuo uusi tuttavuus on aika mellevä. Katri-Antellin Sorja. Runsaasti proteiinia, vähän hiilareita ja 100 grammassa on 15.5 g kuitua! Suosittelen!

Pakko laittaa tähän kuva meidän ikiomasta Härski-Hartikaisesta.

Isä opastaa renkaiden vaihdossa. Poika oli menossa tavallisilla vaatteilla ja isä sitten toi pojalle haalarit. On kuulemma kesäksikin suunnitellut pojalle hommia. On se vaan kumma miten talven jälkeen on vain sellainen olo että pitää päästä pihalle hommiin. Suomalainen luonne kai tarvitsee kaikki nämä vuodenajat, meidän kroppa ja mieli on rakentunut niiden ympärille. Vaikka minäkin olen henkeen ja vereen talvi-ihminen, niin kyllä minä iltamyöhään pihalla kuuhkailen kesäaikaan. Ja tykkään siitä!

Meillä oli muuten Tupperin kutsut! Voi sitä naurua. Esittelijä nimittäin oli merkannut väärän päivämäärän kalenteriinsa. Tiesin varmasti olevani oikeassa koska en ikinä olisi varannut esittelyä perjantaiksi kun meillä on mieheni kanssa aina Hukkailta silloin ja muutenkin tiesin että tänä perjantaina haen mieheni lentokentältä, joten en millään olisi voinut perjantaina kutsuja pitää. Esittelijäkin myönsi virheensä ja lupasi jotakin kivaa korvaukseksi, ja minä vakuuttelin ettei se haitannut mitään. Virheitä sattuu kaikille ja mitäs noista. Ystävien kanssa voi höpöttää muutenkin.

Eikä meillä ollut mitään hätää! Valmistin gluteenittomia herkkuja ja meillä olikin aivan upea herkkuraati! Testasimme ja nautimme.

Vasemmalla ystäväni Sanna pitää sylissään oikealla istuvan meidän naapurin Sannan vauvaa sylissään. Ystäväni Sanna on muuten viime kesästä laihtunut 20 kg ja hyvällä mallilla on edelleen, jatkoa seuraa! Olen niin ylpeä sinusta muru.

Ja kesä tuntuu tekevän tuloaan. Olemme ostamassa naistenhuonetta takapihallemme. Hih. Naistenhuonetta. Oikeammin saunatupaa. Siihen tulee puusauna ja pieni tupa jossa on lasi-ikkunallinen kamiina. Suloinen kuin karamelli! Muistattehan että meillä on autotallin päädyssä huone joka kulkee nimellä miestenhuone. No, tästä tulee nyt sitten naistenhuone. Mieheni aamulla totesi että voitaisiin Jaana viedä kaikki kirjat sinne naistenhuoneeseen kun sulla on siellä se takkakin. Ai että se tuntee minut niin hyvin! Jotenkin ihana ajatus saunoa puusaunassa omalla pihalla. Huoh. Niin siis siitä kesäntulosta. Olen laitellut kukkia.

En ole mikään viherpeukalo, mutta osaan minä ruukkuihin kukkia ostaa. 

Ja puput ovat innoissaan kun saavat olla ulkona.

Viuhti tiirailemassa minua kun puhdistin nukkumahäkkiä ja samalla kuvasin.

Nyt paistaa aurinko. Aamulla satoi rankasti vettä ja mieheni harmitteli ettei pääse haravoimaan. Nyt pääsee. Oikein nautinnollista lauantaita sinullekin ystäväni, missä ikinä tätä luetkin.

                                                                  -Jaana-

Torstai-ilta. Väsyttää ihan mahdottomasti, mutta hyvällä tavalla. Töistä tullessani kävin kaupassa ihan työasioissa ja tulin kotiin ruoan laittoon ja siivoamaan. Kävin hakemassa mieheni töistä ja hurautimme Hukkaan bodypumpiin. Pumpin jälkeen kotiin ja lähdimme lenkille Janeten kanssa. Meillä on oikeasti aika reippaita lapsia, kiva oli käydä yhdessä lenkillä!

Vappu tuli ja meni. Hieman kuvasatoa:

Henri Kissamummun kanssa...

... ja Mummun ja Papan kanssa. Ihania perhehetkiä. Janette huiteli aina kameran ulottumattomissa kun kuvia napsittiin. Otetaan neidistä sitten seuraavalla kerralla, varmaan äitienpäivänä taas nähdään isovanhempia.

Hannun kanssa käytiin lauantaina 14 km lenkki ihan noin iltahommeleina. Ei muutakaan keksitty lauantai-iltana kun kahdestaan oltiin. Upea ilma ja jalat vain veivät eteenpäin.

Vappuna nautittiin omatekemää simaa ja...

... Pohjankartanon jätskikopin valtavat jätskit. Salmiakkia, nam!

Ihana vappu oli ja mukava liikkua yhdessä ja nähdä sukulaisia. Meidän perhe on aika huippu!

Kevät tekee tuloaan vai pitäisikö sanoa jo kesä..? Alkaa ilmeisesti allekirjoittanut olla aikas väsynyt joten nyt pehkuihin!

Hyvää yötä täältä Hangz...ei vaan Kellosta sinullekin ystäväni, missä ikinä tätä luetkin.

                                                                   -Jaana-

Lauantaiaamu. Viime yönä hain Janeten kaverin luota yhden aikaan yöllä ja kun tulimme kotiin, oli uni taas kaikonnut. Niinpä lisäsin sitruunat simaan ja siivoilin keittiötä. Olin kyllä nukkunut 22.00-00.20, mutta kahden aikaan hipsin kuitenkin takaisin sänkyyn. Kahdeksan aikaan tänä aamuna aukaisin silmäni ja väsytti vielä. Nyt kello on puoli yhdeksän kohta ja ihanaa lötkötellä sängyssä. Lauantait on kyllä niitä parhaita!

Aurinko paistaa ja mieheni oli vienyt juuri puput ulkohäkkiin, nyt saavat olla siellä taas syyskuuhun. Siellä on niillä oma talo ja paljon kiipeily-ja liikuntatilaa. Lumet ovat sulaneet kohinalla, mutta takapihalla on vielä aika reilusti. Kevät saa aina aikaan sellaisia kivoja inspisjuttuja. Mieheni tilasi kivetyksen laittajan pihallemme ja ensi viikolla tulee saunamökin esittelijä meillä käymään. Kivetystämme etupihalla pitää laajentaa nyt kun pihalla on kaksi autoa ja saunamökin haluamme takapihallemme naistenhuoneeksi. Muistanette että meillä on autotallin päädyssä sellainen miestenhuone joka toimii varastona ja joskus lasten ja heidän kavereidensa nukkumapaikkana. Niin ja ajanviettopaikkana. On siellä usein tilaan nähden aika monta nuorta aikaa viettämässä. Hyvä niin, ovatpahan lähellä ja äidin mielestä näinollen turvassa. Naistenhuone tulisi myös olemaan sellainen varahuone vieraita varten ja siinä olisi se puusauna jota varsinkin joulunaikaan olen kaivannut. Miten ihana olisi laittaa takapihalle kynttilöitä polun varteen ja kulkea aamutakissa saunamökkiin saunomaan. Sisätiloissahan meillä on hetivalmis-sauna, josta en kyllä luovu. Se pitää ihan kohta päivittää ja mieheni on kovasti yrittänyt ehdottaa tavallista sähkökiuasta, mutta olen ehdottomasti hetivalmiin kannalla. On niin ihana saada treenien jälkeen vain mennä saunaan. Ja kun kaikki treenailevat, on hetivalmis paljon käytännöllisempi kun saunomiskertoja on viikossa niin paljon. Ja ei se tuo mieheni ihan tosissaan vastusta, kunhan vain ehdotti eri vaihtoehtoja.

Niin, rakennusoikeutta tontillamme on tarpeeksi. Onneksi on iso tontti, ei tyssännyt tuo ajatus sitten siihen. Kyllä muutenkin syyhyää sormet päästä pihaa laittamaan vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Isoja purkkeja värikkäille kukille ja terassille kalusteita jne. Ei millään malttaisi odottaa..

Eilen pidimme liikunnasta vapaapäivän. Sen pitäminen on minulle aina pienoinen haaste, vaikka tiedänkin sen edut. Ja välttämättömyyden. Olimme menossa illalla spinnpumpiin kun ehdotin miehelleni että mennään kotiin laittamaan hyvää ruokaa ja siivoamaan. Mielessä kävi myös siman laitto käymään ja munkkien paisto. Teimme kaiken tuon! Munkeista tuli muuten käsittämättömän hyviä! Söin iltakahvin kanssa kaksi ja nautin. Nam! Parin tunnin päästä olo ei ollut enää niin auvoinen. Mahani ei ole oikein tottunut tuollaiseen ja kahvi vielä lisänä vihreään teehen tottuneeseen mahaani sai minut hieman kiemurtelemaan. Mutta kyllä ne olivat sen väärtejä! Ja nytpä on vappumunkit syöty, pitäähän sitä joskus herkutella.

Aika hyviä vaikka itse sanonkin.

Nyt lähden aamupalalle ja reilun tunnin päästä lähdemme Hukkaa kohti. Minulla olisi tarkoitus mennä Maaritin (siskontyttäreni) kanssa RPV:hen eli reisiä, peppua ja vatsaa treenaamaan. Ja ehkä mahdollisesti kahvakuulaan. Katsotaan mitä ehdimme. Ja jaksamme... Tuo RPV on nimittäin erittäin hyvän vetäjän tunti ja on TODELLA tehokas. Vetää kyllä mehut meikäläisestä...

Oikein ihanaa ja aurinkoista lauantaita sinullekin, nautitaan!

                                                                        -Jaana-

Mikä viikko takana! Aivan upeaa liikkumista ja paljon asioita ollaan saatu aikaiseksi. On niin hyvä olo.

Päätettiin mieheni kanssa osallistua Oulun Terwahölkkään toukokuun lopulla ja juosta siellä puolimaratoni. Olen juossut koko talven ja kevään lyhyitä lenkkejä, mutta paljon pitää kiristää tahtia jos tuon meinaan juosta. Tänään kävin testaamassa 15 km, ja tuntui ihan hyvältä. Oikeastaan aika mahtavalta.

Tässä minä melkein kotona jo lenkin jälkeen. Keli oli mitä mainioin, ihanan happirikas. Kyllä ne nuo nuoret on muuten fiksuja. Otin tämän kuvan iPhonellani ja kun laitoin sen koneelle, se oli toisinpäin. Veivasin ja yritin kääntää sitä ainakin tunnin ajan, samalla katsellen televisiota, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olen toki aiemmin käännellyt kuvia, mutta en vain saanut tätä onnistumaan. Janette tuli viereeni katsomaan telkkaa ja ohimennen kysyin että osaisikohän kääntää tämän. Tytöllä meni hommassa noin kolme minuuttia...

Mieheni kanssa menimme vielä iltapäivällä Hukkaan Voimahukkailemaan. Huh! Olipahan rankka treeni. Nyt on ihan älyttömän hyvä olo ja niin tyytyväinen mieli. Nyt alan tästä lähtien juoksemaan melkein joka ilta, niinkuin viime kesänä ja syksynäkin. Se tuntuu sopivan minulle. Jatkan edelleen mieheni kanssa Hukkailua ahkerasti ja salibandyakin on vielä jonkin verran. Hyvä kevät on ollut liikunnan puolesta ja sama tahti tuntuu jatkuvan. Perjantaina innostuin kahteen jumppaan töiden jälkeen ja eilen kävin reisi-peppu-vatsa-jumpassa. Ja olo on aika mellevä. Ja jos joku luulee että olisin jo timmissä kunnossa niin ei sinne päinkään! Kovasti on vielä kiinteytettävää. Painoa en halua pudottaa enää, mutta kiinteyttää kyllä. Ja siihen saakin tehdä töitä. Mutta siitähän minä tykkään.

Kevät on jo pitkällä kaupungissa, mutta ei täällä meillä. Lunta on edelleen paljon.

Ainakin meidän pihalla. Vappuna ei ihan haravoida..

Mutta kyllä se kevät sieltä tulee. Eilen leivoin aurinkoisia pullia perheelleni lauantain kunniaksi.

Enkä syönyt itse yhtään. En koskaan syö kun itse leivon, jotenkin saan jo tuoksusta tarpeekseni.

Nyt on siis sunnuntai-ilta ja kaikki ovat kotona. Henri tuli juuri kotiin ja on menossa poikien kanssa saunaan. Janette tuli juuri saunasta ja mieheni tuli jäkistreeneistä. Normaalia perhehulinaa siis.

Lähden ihan kohta nukkumaan. Työviikko edessä ja minulla aikainen aamu. Meidän päiväkoti pääsi muuten paikalliseen Oulu-lehteen. Saunomisesta. Ihania kuvia ja mukava juttu. Hyvä me!

Nyt toivotan hyvää yötä täältä Kellosta. Kauniita unia.

                                         -Jaana-

Oli ihana sunnuntaina tulla kotiin. Paukku-siskoni oli miesystävänsä kanssa siivonnut meille koko talon!   Oli niin siistiä. Päivä meni pyykkiä pestessä ja nukkumaan mentiin aikaisin aikaerosta johtuen.

Tänäänkin nukahdin sohvalle puoli kahdeksan aikoihin ja nyt kun siirryin sänkyyn nukkumaan, niin tuntuu ettei silmät pysy auki.. Aamulla ollaan kyllä pirteitä. Hyvin on kaikilla muilla aikaerosta johtuvat jutut toimineet, minä vaan tahdon olla iltaisin aika väsynyt. Eilen käytiin mieheni kanssa Hukassa spinnpumpissa ja sitten menin vielä salibandyyn ja suihkun kautta siirryin luontevasti suoraan sänkyyn. Siinä ei paljon telkkareita katottu...

Töihin oli hyvän loman jälkeen mukava palata ja työ tuntuu juuri nyt aika omalta. Haasteita on ja tuntuu ettei aika riitä kaikkeen, mutta kaikkeen tottuu ja organisoimistahan kaikki vaan vaatii. Meillä on hyvä henki työpaikalla ja työnteko on oikeasti mukavaa. Joka päivä on kivoja uusia juttuja mitä yhdessä toteutetaan. Kyllä sen tietää milloin on oikealla alalla, kaikki vaan tuntuu niin oikealta. Hyvä fiilis kertakaikkiaan.

Voi, asiaa olisi vaikka kuinka kutta silmät painuvat väkisinkin kiinni. Jatkan juttua toisella kertaa.

Oikein hyvää yötä täältä vielä kovinkin talvisesta Kellosta. Kyllä se kesä sieltä tulee...

                                                       -Jaana-